Selinaa hämmästytti, kun hän huomasi, että seutu alkoi muuttua omikotitaloalueeksi. Hän oli ollut aivan varma, että Katie asuisi jossain pienessä kerrostalokämpässä, mutta alkoi vaikuttaa siltä, että sisko asuisikin hienossa talossa, jossa olisi kaunis piha. Selina hidasti askeleitaan ja kysyi ihmettelevästi Nicholakselta: "Ollaanko me ihan varmasti oikealla tiellä?" Nicholas katsoi tiekylttiin ja nyökkäsi. "Mikäs se talon numero oli?" hän kysyi puolestaan Selinalta, joka osoitti sormellaan kaunista, vaaleanpunertavaa taloa. "Tuo se on", hän sanoi ja lähti marssimaan taloa kohti.

Selina oli tuskin ehtinyt astua talon hyvinhoidetulle pihalle, kun ovi jo avautui. Katie hymyili aurinkoisesti siskolleen ja Nicholakselle ja pyysi heitä sisälle. "Miten lento sujui?" Katie kysyi asetellessaan olohuoneen pöydälle kahvikuppeja, "Oliko ilmakuoppia?" Selina pudisti hymyillen päätään ja katseli ympäriinsä. "Nätti talo", hän sanoi ehkä hiukan kateellisenakin. "Niin.. Mun avomies niin hyvin toimeen tuleva", Katie hehkutti onnellisena. "Avomies?" Selina kysyi ihmetellen, "Sinähän menit naimisiin jo aikaa sitten." Katien hymy hyytyi hiukkasen. "Joo.. Siitä ei tullutkaan mitään", hän sanoi kylmällä äänellä ja jatkoi sitten pirteämmin, "mutta löysin uuden. Tämän herran nimi on Ned Vebner, ja hän on ihana!" Selina nauroi. "Uskotaan", hän sanoi nauraen, mutta mielessään hän ihmetteli syytä Katien ja tämän ex-miehen kanssa. Selina oli ollut varma, että pariskunta pysyisi yhdessä elämänsä loppuun saakka. "Ai niin.. Sinä siis olet Nicholas, pelastava ritari?" Katie kysyi pirteästi Nicholakselta. "Juu, minähän se olen", Nicholas vastasi ja hymyili arasti. Katie käänsi katseensa Selinaan. "Ihana korostus", hän sanoi kuiskaten niin kuuluvasti, että Nicholaskin sen kuuli. "Niinpä", sanoi Selina ja nauroi Nicholaksen punastuessa hiukan.

"No miten sun elämä on mennyt?" Katie uteli Selinalta. Nicholasta ei kauheasti kiinnostanut naisten höpinät ja hän katseli televisiosta jalkapalloa. Aika upea telkku, hän ajatteli, Katien avomies on varmaan kauhean rikas. Olihan Nicholaskin tavallaan rikas – hänen amerikkalainen isänsä omisti suositun lehden Meksikossa. Hän vain ei saanut rahoja itselleen ennen kuin isä kuolisi, toisaalta ei hän niitä kaivannutkaan. Liika raha toi ongelmia. Nicholas hymähti hiljaa. Isä – milloin hän oli viimeksi kuullut miehestä? Äitiinsä, joka asui Neikoma Cityssä kuten hänkin, hän oli pitäyt paremmin yhteyttä. Hänen vanhempansa olivat eronneet aikoja sitten ja vaikka isä oli luvannut pitää yhteyttä poikaansa, ei Nicholas ollut nähnyt häntä kymmeneen vuoteen ja viimeksi hän oli isältä kirjeen saanut seitsemän vuotta sitten. Nicholas havahtui mietteistään Katien pirteään nauruun.

"Selina, mun on pakko kertoa sulle yks juttu", Katie sanoi onnellisesti. Selina naurahti. "Miten mulle tuli mieleen lapsuusajat tosta lauseesta?" hän sanoi. Katie nyrpisti nenäänsä vähän. "Ei kun oikeasti.. Tää on tosi ihanaa!" Katie sanoi haaveillen ja Selina hoputti häntä kertomaan asiansa. "Selina, sä olet ensimmäinen jolle mä kerron tän.. Edes Ned ei tiedä", Katie aloitti ja piti pienen tauon. Selina pyöräytti muka kyllästyneesti silmiään. "Mä oon raskaana!" Katie sanoi ja näytti suorastaan hehkuvan onnesta. Selinan suu loksahti auki. "Onnea! Siis.. Musta tulee täti?" hän sanoi ihmetellen ja Katie nyökytteli nauraen. Samaan aikaan ovelta kuului kolinaa. "Kat, onko ruoka jo valmista?" kysyi matala miehen ääni eteisestä.

Olohuoneeseen astui punertavahiuksinen, komea mies, joka hämmästyi tajutessaan, että Katie ei ollutkaan yksin talossa. Mies silmäili nopeasti avovaimonsa vieraita. Tumma mies, ehkäpä latino ja kaunis, siropiirteinen nainen, mies mietti. Katie hymyili miehelle ja kipaisi tämän viereen suukottamaan miestä poskelle. Mies suuteli häntä myös, mutta hänen katseensa oli koko ajan Selinassa. Hänen suunsa kääntyi ivalliseen hymyyn hänen tajutessaan, että kyseessä oli Selina. "Hyvää päivää", mies sanoi matalalla äänellään ja ojensi kättään Selinalle, jonka selkää pitkin meni kylmiä väreitä, joskaan hän ei tajunnut miksi.

Tämän osan jälkeen näin tiivis päivitystahti loppuu ja osia tulee vain pari kolme viikossa. Pikkusisko palaa matkaltaan Tsekistä ja ei taatusti anna minun olla koneella koko päivää ja nyt on niin ihanat säät, että on sääli istua vain sisällä. :) Kommentteja saa taas laittaa.