Anteeksi taas kamalasti kun en ole aikoihin jatkanut. En vain ole jaksanut jatkaa, on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. Mutta nyt vihdoin jatkoa. :)

Ja mainostetaanpas nyt vähän. Aloitin uuden legacyn, joten jos tahdot lukea sitä, paina TÄSTÄ.

Katie tuijotti suu auki Beniä, joka katosi ulko-ovesta kadulle. Ovi paiskautui kiinni ja Katie värähti. Miten niin Ned ei ole Ned, hän mietti, ja miten hän tiesi vauvasta? Katie käännähti varovasti ympäri ja kaivoi taskustaan kännykän. Ehkä Selina osaisi selittää, mitä oli tapahtunut. Katie näppäili äitinsä numeron, sillä hän ei tiennyt siskonsa numeroa. Hän totisesti toivoi, että Selina olisi vanhempiensa luona. Katie nosti kännykän korvalleen ja kuunteli tuuttausääntä. Häntä heikotti. "No äiti täällä", ääni sanoi puhelimesta. Katie avasi suunsa ja ennen kuin sai sanottua mitään, hän vajosi lattialle.

* * *

"Haloo? Katie?" Juliette huhuili puhelimeen, "Oletko siellä? Mikä se tumpsaus oli? Katie?" Häntä huolestutti. "Katie?" hän kysyi varovasti, mutta ei saanut vastausta. Juliette sulki puhelimen ja kurkkasi olohuoneeseen. Selina itki Nicholaksen olkaa vasten. "Oh.. Anteeksi vain, mutta minun täytyy mennä Katien luo. Pelkään, että hänelle on tapahtunut jotain", Juliette sanoi ja Selina sekä Nicholas kääntyivät katsomaan häntä. "Katielle on tapahtunut jotakin?" Selina toisti nikotellen ja pyyhki silmiään. "Niin, sitä minä pelkään. Hän soitti, mutta ei sanonut mitään. Ja kuulin oudon äänen..." Juliette kertoi huolestuneena. Selina ponnahti nopeasti ylös. "Mitä se kamala mies on nyt mennyt tekemään", Selina murisi ja kiristeli hampaitaan. Nicholaskin nousi ja laski kätensä Selinan harteille. "Me tullaan mukaan, rouva Abbot", Nicholas sanoi hiljaa Selinan puristaessa käsiään nyrkkiin. Juliette nyökkäsi.

Selina, Nicholas ja rouva Abbot saapuivat nopeasti Katien talolle. Selina juoksi äkkiä ovelle ja rinkutti ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan. Selinan silmistä valui taas kyyneliä. "Katie ei avaa ovea.." Selina nyyhki ja riuhtoi kahvaa. Juliette kiirehti ovelle ja kaivoi laukustaan avaimen. Nopeasti hän työnsi sen lukkoon ja ovi ponnahti auki. Selina ryntäsi sisään ja näki Katien retkottavan maassa. "Katie!" Selina kiljaisi ja kyyristyi siskonsa viereen. Nicholas nappasi Katien kädestä kännykän ja näppäili hätänumeroa. Juliettekin laskeutui Katien viereen ja kokeili naisen pulssin. "Ei tunnu mitään.. Nicholas, soita jo se ambulanssi!" hän kivahti Nicholakselle, joka näytti empivän puhelimen kanssa. Mies säikähti, painoi vihreää luuria ja nosti kännykän korvalleen. "Äiti, ei kai Katie kuole?" Selina kysyi itkuisena. Juliette katsoi murheellisesti nuorempaa tytärtään. "Minä en osaa sanoa mitään", hän vastasi kuiskaten. Selina kumartui Katien ylle. "Älä kuole Katie, taistele. Pysy hengissä vauvan takia", Selina kuiskaili kiivaasti ja kyyneliä putoili Katien paidalle. Juliette henkäisi syvään ja päästi kysyvän ähkäisyn. "Onko Katie raskaana?" hän kysyi. Selina nyökkäsi nopeasti. Julieten suu loksahti auki. "Mitä ih...", Juliette aloitti, mutta Nicholas keskeytti hänet ilmoittamalla ambulanssin olevan matkalla.

Ambulanssi saapui pian, mutta aika oli tuntunut Selinasta ikuisuudelta. Katie näytti niin elottomalta lattialla maatessaan. Selina puristi tiukasti siskonsa kättä kunnes ensihoitajat nostivat Katien paareille ja veivät hänet ambulanssiin. Juliette meni mukana. Selinakin olisi tahtonut mennä, mutta ambulanssiin sai tulla vain yksi omainen mukaan. Selina jäi tuijottamaan ambulanssin perään. Nicholas otti hellästi Selinan kädestä kiinni. Selina kääntyi ja katsoi surkein silmin miestä. "Toivottavasti Katie ei kuole", Selina kuiskasi. Nicholas ei sanonut mitään, mutta hän sulki suojelevasti Selinan syleilyynsä. "Nicholas..." Selina mumisi hiljaa silmät kiinni nojaten Nicholakseen, "pitäisikö meidän ilmoittaa poliisille?" Nicholas puhalsi lämmintä ilmaa Katien hiuksiin. "Pitäisi. Ilmoitetaan heti kohta", Nicholas mumisi takaisin ja suuteli hellästi Selinan päälakea.