Nicholas Maple tassutteli hiljaa keittiöön, jossa tämän avovaimo Selina Abbot pilkkoi rauhallisesti kasviksia salaattia varten. Nicholas suuteli Selinaa nopeasti poskelle. Selina säpsähti ja käännähti nopeasti ympäri. "Älä säikyttele!" hän tiuskaisi nauravalle miehelle, joka tarttui häntä käsistä. "Enhän mä säikyttele", Nicholas puhui hymyillen, "vaan osotan rakkauttani ihanalle tyttöystävälleni." Selina punastui ja kiepsahti hymyillen halaamaan miestä. "Se on varsin ihanaa", hän sanoi, "mutta saanko puolestani osoittaa rakkauttani sulle laittamalla ruokaa?" Nicholas hymyili valloittavasti, suuteli Selinaa hellästi ja karkasi pöydän ääreen ruokaa odottamaan.
Pian Selina jo kantoikin ruokapöydälle kanasalaattia. Nicholas hymyili innostuneesti ja alkoi heti hotkia ruokaansa. Selina tuhahti hyväntahtoisesti ja alkoi sitten siististi natustaa omaa annostaan. Nicholas katsoi siististi ateriaansa nautiskelevaa avovaimoaan. Hän asetti hiljaa ruokailuvälineensä lautasen viereen. "Sä olit hauskempi ennen", hän sanoi silmät tuikkien Selinalle, joka kohotti kulmiaan. "Miten niin?" hän kysyi. Nicholas hymyili ujosti. "Muistatko, kun me vielä oltiin villejä?" mies kysyi. Selina nousi tuoliltaan ja otti tyhjät astiat viedäkseen ne tiskikoneeseen. "Muistan", hän huusi keittiöstä Nicholakselle, joka oli siirtynyt olohuoneen sohvalle istuskelemaan, "mutta siitä on jo aikaa..." Selinakin tuli pian olohuoneeseen ja istui Nicholaksen viereen. Nicholas nosti kätensä Selinan olalle. "Ei siitä niin kauaa ole.. Viitisen vuotta vain", hän sanoi.
Selina hypähti Nicholaksen syliin ja työnsi kasvonsa miehen kasvojen lähelle, niin että nenät koskettivat toisiaan. "Viisi vuotta on aika paljon. Siinä ajassa asiat muuttuvat", hän kuiskasi. Nicholas naurahti. "Voihan niitä asioita muuttaa vieläkin, vaikka entiseen suuntaan", hän kuiskasi takaisin ja puhalsi Selinan kasvoille lämmintä ilmaa. Hän nosti naisen paremmin syliinsä ja katsoi riehakkaasti häntä. "Mitä jos eläisimme taas kuin viisi vuotta sitten? Karattaisiin johonkin ja nautittaisiin elämästä!" hän korotti ääntään ja jatkoi, "Oltaisiin kuin taivaan linnut, ei pelättäsi mitään. Ei suunniteltaisi etukäteen tekemisiämme ja rakastettaisiin toisiamme enemmän kuin koskaan!" Selina nauroi viehättävää, pehmeää nauruaan. "Älä viitsi! Ei me voida jättää työtä, tai tätä kämppää. Neikoma Cityssä asumattomat kämpät eivät säily koskemattomina", hän huomautti ivallisesti. "Ota lomaa! Vuokrataan asunto jollekin!" Nicholas ehdotti innoissaan, "Jooko? Vähän vapautta?" hän jatkoi anova ilme kasvoillaan. Selina katsoi syvälle miehen silmiin hymy huulillaan. "Sä tiedät mitä mä sanon.. Sä saat mut aina ihan sekaisin!" hän sanoi hiljaa hymyillen yhä. "Mun täytyy olla hullu.. Mutta okei." Nicholaksen ruskeat silmät välkähtivät onnellisesti. Hän hymyili voittajan hymyä ja painoi intohimoisesti huulensa Selinan huulille.
Selina seisoskeli vaitonaisena parvekkeella katsellen Neikoma Cityn liikennettä ja kauempana siintävää merta. Hän pudisti päätään epäuskoisena. Miten tässä aina käy näin, hän mietti. Nicholas sai aina tahtonsa läpi; Selina ei vain voinut kieltää mieheltä mitään. Selina käänsi katseensa Neikoma Cityn keskustaan päin ja huokaisi. Kaupunkin oli hänelle tuttu, vaikka hän oli asunut siellä vain viisi vuotta – sen ajan kun hän oli tuntenut Nicholaksen. Selina oli itse syntynyt Lontoossa, aivan toisella puolella maailmaa. Sitten hän oli 18-vuotiaana pubissa työskennellessän tavannut Nicholaksen, Neikoma Citystä, Meksikon Karibianmeren puoleiselta rannikolta kotoisin olevan latinokomistuksen.
Tummasilmäinen Nicholas oli vanginnut Selinan sydämen heti. 19-vuotias mies oli käymässä Lontoossa ystäviensa kanssa oppilasvaihdon merkeissä ja illalla porukka oli päättänyt käydä nauttimassa parit oluet. Espanjaa iloisesti solkannut poikaporukka asettui nurkkapöytään, jonka tarjoilijana Selina sinä iltana toimi.
Nuoret miehet tilailivat oluita toisensa perään pitäen Selinan kiireisenä. Selinasta aika kuitenkin aina pysähtyi hänen saapuessa pöydän luo – tuo tummasilmäinen komistus katsoi häntä aina suoraan silmiin saaden hänet veteläksi. Selina myös huomasi miehen juoneen vain yhden oluen illan aikana.
Loppujen lopuksi seurueen muut miehet lukuunottamatta Nicholasta olivat aivan änkyräkännissä. Nicholas pyysi laskun Selinan mielestä ihanalla espanjakorosteisella englannillaan ja maksettuaan laskun mies pujahti Selinan taakse. He vaihtoivat puhelinnumeroita ja ennen kuin mies lähti pubista, hän suuteli Selinaa poskelle.
Kuukauden päästä pubikohtaamisesta Selina pakkasi jo tavaroitaan ja pian hän jo asui Nicholaksen luona Meksikon Neikoma Cityssä.
Selina huokaisi. Silloin oltiin todellakin villejä eikä suunniteltu tulevaa tai jahkailtu menneitä, hän ajatteli. Hän kuitenkin tiesi, että tosirakkautta ei kannattanut vastustella – sitä paitsi hänelle oli tehnyt enemmän kuin hyvää muuttaa pois Iso-Britanniasta.
"Mitä mietit?" Nicholas oli ilmestynyt Selinan taakse. Selina kääntyi ja suuteli Nicholasta hellästi. "Mä rakastan sua", hän sanoi lempeästi espanjaksi. Se oli ainoa lause, jonka hän osasi sanoa espanjaksi. "Ja mä sua", Nicholas vastasi myöskin espanjaksi, sillä tiesi Selinan tajuavan. Hän painoi Selinan seinää vasten ja suuteli intohimoisesti nostaen naisen paitaa pois tämän päältä.
Ensimmäinen osa tarinaa päättyi näin. Mitä mieltä olette? Onko tarina tämän perusteella mielenkiintoinen vai tylsä? Kommentteja saa laittaa.
Kommentit