Illemmalla Selina jo pakkasi tavaroitaan. Hän lähtisi Lontooseen viiden vuoden tauon jälkeen, mutta tällä kertaa hän olisi vahvempi ja varmempi. Nicholas olisi hänen turvanaan ja hän näkisi taas vanhempansa ja sisarensa. Selina hymyili itsekseen. Sisartaan hän todellakin oli kaivannut, ja hän tiesi, että Katie oli kaivannut häntä myös.

Selina ja häntä kaksi vuotta vanhempi Katie olivat lapsena erottamattomat. He tekivät kaiken yhdessä ja jakoivat kaiken – niin karkit kuin huolet, surut ja ilotkin. 16-vuotiaana Katie oli mennyt kihloihin ja paria vuotta myöhemmin naimisiin. Silloin Selinakin oli karannut Meksikoon ja sen koommin sisarukset eivät olleet pitäneet yhteyttä.

Nicholas istui olohuoneessa. Hän oli jo pakannut kaikki, vaikka lähtö olisikin vasta seuraavana aamuna. Häntä hiukan huolestutti Selinan puolesta. Onneksi hän oli naisen tukena ja turvana kaiken varalta.

Selina istuutui Nicholaksen viereen ja käpertyi tämän kainaloon. Nicholas silitti hetken Selinan päätä. "Mua pelottaa vähän", Selina sanoi ja painautui lujemmin Nicholasta vasten. Nicholas räpäytti silmiään ja vastasi: "Se ei sulle enää mitään tee.. Ja meidän ei tarvitse olla kauaa siellä. Kerrot vain vanhemmillesi mitä tapahtui ja tapaat Katien." Selina kohottautui ylemmäs ja hymyili epävarmasti. "Joo.. Sitten tullaan takaisin", hän sanoi ja suuteli hellästi Nicholasta.

* * *

Lento Lontooseen oli sujunut hyvin ja pian Selina ja Nicholas seisoskelivat käsikkäin Hyde Parkin reunamilla. He olivat matkalla Selinan vanhempien talolle, jossa he aikoivat yöpyä. Selina katseli ympärilleen kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Kaikki oli kuten ennenkin, Lontoon tuoksut, äänet ja tunnelma. Selina tarttui Nicholasta kädestä. "Mä just tajusin, että enhän mä ole esitellyt sua mun vanhemmille!" hän sanoi pirteästi ja nauroi. "Tule, mennään!"

Nicholasta hermostutti, kun he seisoivat Selinan vanhempien oven takana. Hän ei ollut ikinä nähnyt herra ja rouva Abbottia, ja hän arveli pariskunnan olevan vihaisia hänelle siitä, että hän oli houkutellut heidän rakkaan kuopuksensa toiselle puolelle maapalloa. Selina soitti ovikelloa uudestaan ja sisältä kuului kärttyisä huuto. Pian ovi avattiin ja sen takana seisoi kiukkuisen näköinen vanha mies. "Selina?" oven avannut mies hämmästyi ja hänen suunsa loksahti ammolleen. "Hei, isä", Selina sanoi hymyillen.

Nicholas tunsi olonsa vaivautuneeksi Selinan vanhempien olohuoneessa istuessaan. Normaalisti avoin ja puhelias mies istui vain sohvannurkassa kuunnellen Selinan ja tämän vanhempien nopeatempoista, brittiaksenttista keskustelua. "Mikset kertonut tulevasi, Selina-kulta?" Selinan äiti, Juliette kysyi. Selina hymähti. "Unohdin", hän vastasi ja jatkoi pirteämmin: "Mitä teille kuuluu? Mitä Katielle kuuluu?" Selinan isä, David pudisteli päätään. "Hyvää, hyvää kuuluu", hän köhisi, "mutta entä sinulle? Viisi vuotta on mennyt ilman yhteydenottoja..." Selina painoi kasvonsa lattiaan päin. "Minulle kuuluu hyvää.. Olen viihtynyt Meksikossa, Neikoma City on ihana paikka.. Anteeksi, kun en ole pitänyt yhteyttä", hän soperteli ja hamusi Nicholaksen kättä. "Minun oli silloin pakko lähteä", hän sanoi hiljaa. Selina huokaisi syvään ja katsoi Nicholasta, joka nyökkäsi rohkaisevasti. David ja Juliette kuuntelivat hiljaa, kun Selina  aloitti kertomuksensa.

"Muistatteko Denverin Benin? Sen hyväkäytöksisen pojan, josta te kaavailitte leikillänne mulle poikaystävää? Se taisi ottaa jutut todesta ja ajatteli olevansa mun poikaystävä. Mä en ole ikinä pitänyt siitä, ja käskin sitä lopettamaan soittelut mulle ja muutkin yhteydenotot. Mutta se ei lopettanut. Kerran sitten sanoin sille päin naamaa, että häivy, mä en tahdo sua, enkä todellakaan rakasta. Mä luulin, että se tajusi, mitä mä tarkoitin. Seuraavana iltana, kun mä tulin töistä, se hyökkäs jostain puskasta mun kimppuun. Se oli ihan hullu, huusi vain, että jos mä en saa sua, kukaan muukaan ei saa. Se heilui puukon kanssa ja yritti tappaa mut..." Selina kosketti vasenta reittään. "Se osui mua reiteen.. Mä sain jotenkin karattua siitä Benin luota. Sinne se jäi mylvimään mun perään, jotain että oota vaan, vielä mä tapan sut. Mä juoksin Katien luo niin nopeasti kuin vertavuotavalta jalalta pystyin ja se soitti ambulanssin ja sitten mä olinkin jo sairaalassa. Mä en kertonut teille, kun en tahtonut teidän onnellisen maailman särkyvän", Selina piti pienen tauon. Onneksi mä olin jo tavannut Nicholaksen ja mun oli helppo lähteä kokonaan pois, turvaan.." Selinan toinen käsi puristi Nicholaksen kättä lujemmin, "Ja kaiken lisäks mä tiesin, että Nicholas on mulle Se Oikea. Mua pelotti, että Ben oikeasti tappaa mut ja sen vuoksi lähdin niin nopeasti kuin vain pystyin Nicholaksen luo Meksikoon." Selina piti tauon ja hengitti syvään sisään. David ja Juliette katsoivat hämmentyneinä Selinaa, joka jatkoi puhumistaan: "Siispä, äiti ja isä, tässä on mun avomieheni, Nicholas Maple."

Pakko laittaa tähän loppuun aina tämä kommenttipyyntö :D