Vihdoin ja viimein jatkoa! Päätin siis jatkaa tarinaa kuvien kera, kun niin moni niitä toivoi. Ja koska poistelin ladattuja, Nicholaksella on erilaiset vaatteet, joten älkää hämmästykö siitä.

Nicholas nosti kätensä Selinan käden päälle ja silitteli sitä. Selinan käsi oli pieni ja siro, iho oli pehmeä. Hänen oma kätensä oli leveä ja sormet paksummat kuin Selinan - Nicholas oli mies ja hänellä oli miehen kädet hoitamattomine kynsineen. Nicholas piirteli sormellaan Selinan kämmenselkään kuvioita, tähtiä ja sydämiä, kirjoitti heidän nimiään ja koristeli ne kukkakuvioin. Häntä jännitti: uskaltaisiko hän totettaa suunnitelmansa?

Selina käänsi katseensa Nicholakseen. Mies näytti ujolta ja haavoittuvaiselta, mutta hänen silmistään näkyi sellainen intohimo ja päättäväisyys, että Selinaa huimasi. Hän kallisti kevyesti päätään osoittaakseen halunsa tietää, mitä miehen päässä liikkui. Nicholaksen yhä piirrustuksia tekevä sormi tuntui alkavan upota Selinan ihoon, aivan kuin se olisi ollut veitsi, joka olisi repinyt naisen kämmenselän verille. Selina henkäisi pinnallisesti kivusta ja kuuli Nicholaksen nielaisevan. Mies pudisti nopeasti päätään, painoi kätensä Selinan käden suojaksi ja nosti sitten päänsä. He katsoivat hetken toisiaan silmiin. Nicholas vapisi - hän ei uskaltanut tehdä vielä mitään. Sen sijaan hän otti palasen pizzaa. Selina oli hämmentynyt. Hän ei ymmärtänyt mitä oli meneillään, joten seurasi Nicholaksen esimerkkiä ja maistoi itsekin italialaista herkkua.

"Selina.." Nicholaksen ääni oli heikko ja tärisevä, mutta sanasta tihkui rakkaus. Selina nyökkäsi hiljaa osoittaakseen kuuntelevansa. Hänen sydämensä tykytti. "Mä tiedän, että sä olet kokenut kovia", Nicholaksen ääneen tuli hiukan lisää voimaa joka tavulla, mutta yhä se tärisi, "ja sä tiedät, että tämä ei ole ollut helppoa mullekaan. Mutta mä tiedän myös sen, että mä en voi elää ilman sua." Selina räpytteli silmiään - miksi häntä itketti? Nicholas puristi naisen kättä tiukasti ja jatkoi vahvemmalla äänellä: "Mä haluan suojella sua ja mä haluan tukea sua sun vaikeina hetkinä. Selina, mä tahdon rakastaa sua." Nicholas irroitti otteensa Selinan kädestä ja tunki kätensä taskuun. Selina sulki silmänsä ja kyynel valui hänen poskelleen.

Kun Selina avasi silmänsä, hänen edessään nökötti pieni, musta sametilla päällystetty rasia. Selina pyyhkäisi silmiään ja katsoi sitten hämmentyneenä Nicholasta. Yhtäkkiä hän kuuli kaikki ravintolan äänet tarkasti, hän kuuli joka ikisen haarukan kilahduksen, naurahduksen ja aivastuksen kuin kaikki olisi tapahtunut aivan hänen korvansa juuressa. Hänen vatsassaan tuntui lentävän miljoona perhosta ja hänen ajatuksensa eivät pysyneet kasassa. Kyyneleet valtasivat hänen silmänsä uudelleen.

Nicholas ojensi kätensä kohti rasiaa. Hän avasi sen varovasti ja käänsi sen Selina päin. Selina näki rasian sisällön: kauniin kultaisen sormuksen, jota koristi timantti, joka olisi kokonsa puolesta sopinut prinsessalle. Kyyneleet saivat timantin kiiltelemään entistä enemmän: nyt se oli kuin pieni aurinko, häikäisevä ja kaunis. "Selina..." Nicholaksen ääni kantautui Selinan korviin kaiken mölyn yli, "Selina, tuletko vaimokseni?" Selina purskahti itkuun. Hänen poskensa olivat läpimärät ja hänen ruskeat hiuksensa tarttuivat niihin kiinni. Hän nyyhki, niiskutti ja hengästyi itkunsa voimasta, mutta samalla hän nyökkäsi ja ojensi kätensä vapisevana Nicholakselle, jonka suu oli kuivempi kuin Sahara kuivakaudella. Mies pujotti varovasti sormuksen naisensa sormeen ja pyyhki sitten itsekin silmäkulmiaan.

Selina itki itkemistään. Ravintolan äänet olivat hiljentyneet ja katseet kääntyneet heitä kohti. Nicholas ojensi kättään Selinaa kohti ja pyyhki tämän silmistä kyyneliä. Selinan ripset kimalsivat kauniisti. Selina nojasi päänsä Nicholaksen kättä vasten. Miehen kosketus oli lämmin ja tuntui taivaalliselta. Selina nyyhkäisi rajusti ja vapisi. "Nicholas", hän sanoi heikolla ja itkusta painoksissa olleella äänellä, "mä rakastan sua..." Hän nojautui eteenpäin pöydän yli ja painoi kyynelistä suolaiset huulensa Nicholaksen suulle. Ravintolan äänet voimistuivat taas ja he kaksi kovia kokenutta olivat muiden keskellä aivan kahden kädet tiiviisti toistensa käsissä.

Kommentteja saa laittaa ja luen niitä oikein mielelläni. :)