Juliette ja David Abbot tuijottivat Selinaa ja Nicholasta, jonka olo oli vieläkin epävarmempi kuin äsken. "Se-selina?" Juliette sanoi kysyvästi, "oletko nyt kunnossa?" Selina nyökkäsi ja puristi Nicholaksen kättä niin kovin, että miehen oli vaikea pitää naamansa peruslukemilla. Selinan isän kasvoilla välähti yhtäkkiä vihainen kireys. Mies nousi pystyyn ja käveli ympäri olohuoneen lattiaa kädet selkänsä takana. "Vai niin.. Ben Denver", hän mutisi. Selina katsoi hämmentyneenä isäänsä ja irroitti kätensä Nicholaksen kädestä. Nicholas huokaisi helpotuksesta ja huomasi sitten Julieten paheksuvan katseen. Tästä ei tulisi helppo reissu, hän mietti ja hieroskeli kättään.

"Minä olen aina tiennyt, että siinä pojassa on jotain outoa", David jylisi Julieten valmistaman aterian ääressä. "Siitä pojasta silloin sanottiin, että eihän niin kilttiä olekaan", hän jatkoi ja nielaisi suuren perunanpalan, "eikä näemmä ollutkaan." Selina nyökkäili myöntävästi, mutta kyllästynyt ja tuskainen ilme kasvoillaan. "Minusta tuntuu että sillä pojalla on jotain mielenterveydellisiä ongelmia", David jatkoi yhä juttuaan, mutta Juliette keskeytti hänet huomatessaan Selinan ilmeen. "No Selina, mitenkäs sinulla ja tällä.." Juliette katsoi arvioivasti Nicholasta, ".. herralla menee?" Nicholas pyöräytteli silmiään ja katsoi sitten Selinaa. Selina hymyili nopeasti Nicholakselle ja alkoi selittämään kaikkea elämästä Meksikossa ja kuinka Nicholas oli ihana mies.

Selina ja Nicholas jäivät herra ja rouva Abbotin asuntoon yöksi – minne muuallekaan he olisivat menneet, koska he eivät olleet varanneet hotellihuonettakaan. Selina vaihtoi yöpuvun päälleen Nicholaksen katsellessa. Sitten hän rojahti miehen viereen sängylle. "Kiitos kun sä sait mut lähtemään tänne.." Selina sanoi, "Noi taisi ajatella, että mä en enää välittänyt niistä." Nicholas nappasi Selinan kainaloonsa. "Tai sitten ne luuli, että mä kaappasin sut", hän sanoi ivallisesti. "Musta tuntuu, että ne ei edes pidä musta. Huomasitko, ne ei edes kommentoinut mua mitenkään sen jälkeen kun sä esittelit mut", Nicholas puhui hienoista kireyttä äänessään. "Niin", Selina vastasi, "mut älä välitä niitten kylmästä käytöksestä. Kyllä ne sut vielä joskus hyväksyy, ihan varmasti." Nicholas nauroi hyväksyvästi ja suuteli sitten Selinaa painautuen samalla tämän päälle. Selinan kädet etsiytyivät miehen niskalle. "Selina.." Nicholas kuiskasi, "mitä jos me.." Selina hymyili ja silitteli Nicholaksen hiuksia. "Muuten kyllä", hän kuiskasi takaisin, "mutta äitillä ja isällä on liian tarkka kuulo.. Ja sähän haluat, että ne hyväksyy sut."

Aamuaurinko vasta nousi, kun Juliette Abbot koputti Selinan ja Nicholaksen huoneen oveen. "Huomenta!" hän sanoi napakasti oven läpi, "Aamiainen on jo pöydässä." Selina mumisi jotain vastaukseksi ja käpertyi tiukemmin peiton alle. Nicholas kuitenkin nousi ja alkoi pukeutua. Selina katosi kokonaan peiton alle pimeyteen. Nicholas hymyili ja salamannopeasti riuhtaisi peiton naisen yltä. "Ei.." Selina vaikeroi ja nousi hitaasti istuma-asentoon, "Anna mun nukkua..." Nicholas vain nauroi ja heitti peiton Selinan päälle. "Nouse nyt. Tehdään hyvä vaikutus vanhempiisi", hän sanoi. Selina nousi ja alkoi etsiä haukotellen matkalaukustaan vaatteita.

Aamiaisen jälkeen Selina ja Nicholas päättivät lähteä Katieta katsomaan. Katie oli muuttanut kauemmas Hyde Parkista, varmaankin vuokrien korkeuden vuoksi. Selina tallusteli tottuneesti Hyde Parkin reunamia pitkin Nicholas vanavedessään. "Aika ihanaa oikeastaan olla täällä", Selina myönsi Nicholakselle, "mutta silti mua vähän pelottaa.. Mä en voi tietää, missä Ben on.." Nicholas tarttui Selinaa lempeästi kädessä. "Se on varmaan tehnyt muitakin rikoksia ja nyt se on vankilassa", mies sanoi. "Toivotaan", Selina vastasi ja tihensi askeleitaan. "Mutta mennään nyt! Katie on varmasti jo ihan jännityksessä kun se odottaa meitä!" hän sanoi pirteästi.