Anteeksi tästä pitkästä tauosta.. Olin vain laiska, ei siinä muuta. :D

Selina tarttui miehen käteen ja puristi sitä kepeästi. "Päivää. Mä olen Selina, Katien sisko", Selina esittäytyi kohteliaasti Nedille, joka vain tuijotti häntä hymyillen. Sitten mies kääntyi ja kätteli Nicholastakin. Nicholas tervehti Nediä hieman kireästi – hän ei pitänyt tavasta, jolla Ned tuijotti Selinaa.

Pian koko porukka istui olohuoneessa jutellen mukavia. Nicholas ei oikein viihtynyt Nedin ja Katien seurassa. Katie oli hänestä liian äänekäs ja Ned vain liian omituinen. Nicholas vilkuili kelloa koko ajan. Lopulta hän pyysi Selinaa hiukan sivummalle. "Mulle tuli tässä mieleen.. Mitäs jos mä kävisin varaamassa meille hotellihuoneen? Juhlistettaisiin tätä Lontoonmatkaa vähäsen ja nautittais toistemme seurasta?" hän puhui hiljaa Selinalle, ettei Ned ja Katie kuulisi. Selina nyökkäsi. "Joo, varaa vaan. Saadaan sitten vihdoinkin olla rauhassa..." nainen vastasi ja painoi hiljaa huulensa Nicholaksen huulille. "Ties mitä kivaa me illalla sitten keksitään..." Selina jatkoi hymyillen. Nicholas naurahti ja hyvästeli mielissään Katien ja Nedin. Selina olisi siskonsa luona vielä hetkisen ja tulisi sitten hakemaan tavaroitaan vanhempiensa luota.

"Vaikuttaa aika kiltiltä toi sun avomiehes", Katie sanoi Selinan istuutuessa taas siskonsa ja Nedin kanssa olohuoneeseen jutustelemaan. Selina nyrpisti hymyillen nenäänsä. "Se on just sopiva mulle", hän vakuutti ja katsoi kahvikuppiaan. "Saisinko lisää kahvia?" hän kysyi. Ned tuhahti. "Toi on jo sun neljäs kupillinen!" hän sanoi ja katseli, kun Katie nousi ottaen Selinan kupin mukaansa. "No, minkä mä sille voin että olen addiktoitunut?" Selina vastasi nauraen. Pian keittiöstä Katien ääni. "Voi ei! Mä ihan unohdin! Mun pitää lähteä heti neuvolaan", Katie kiiruhti takaisin olohuoneeseen. Selina kallisti ihmetyksissään päätään. "Johtuen siitä ras..." hän aloitti kysymyksensa kun Katie keskeytti hänet. "Niin just, rasvakudoksista", hän sanoi kipakasti ja Selina sulki suunsa. Hän oli unohtanut, että Ned ei vielä tiennyt Katien raskaudesta. "Jaksatko sä odottaa sen aikaa?" Katie kysyi huolissaan. Selina nyökkäsi. "Totta kai jaksan, ei mulla ole kiire." Katie hymyili iloisesti ja nappasi takkinsa naulakosta. "Niin, ja pitäähän Ned sulle seuraa", hän sanoi lähtiessään.

Ovi sulkeutui kolahtaen. Huoneeseen laskeutui hieman vaivautunut hiljaisuus. Ned tuijotti Selinaa ja Selina lattiaa – häntä hiukan nolotti miehen läpitunkeva katse. Ned vilkaisi ulos ikkunasta ja näki Katien juoksevan kohti keskustaa. "Selina", mies sanoi pehmeällä äänellään, "mun mielipiteeni susta on muuttunut." Selina katsoi hämmästyneenä Nediä. "Sun mielipiteesi? Ei me edes tunneta", hän sanoi epäileväisesti. Ned hymyili paljastaen suorat ja valkoiset hampaansa. "Tunnetaan", hän sanoi nautinnollisesti, "Selina, mä en tiennyt että sä olet noin tyhmä." Selina hymähti vihaisesti. "En mä ole tyhmä", hän sanoi loukkaantuneesti. "Selina, mieti.. Ned Vebner..." Ned johdatteli Selinaa ja jatkoi pienen tauon jälkeen, "Ben Denver..." Selinan suu loksahti auki. Niin, hän tajusi, nuo silmät ja hiukset, nenä, suu ja posket.. Selina henkäisi syvään. "Tiedätkös, musta tuntuukin että Nicholas jo odottaa mua..." hän sanoi ja nousi sohvalta. Ben kuitenkin tarttui hänen käteensä ja veti hänet alas. "Sä et mene minnekään ennen kuin olet kuullut mitä mulla on sanottavana", mies sanoi tiukasti.

Selina istui lamaantuneena Benin vieressä. Mies tuijotti vieläkin Selinaa ja hyväili tämän käsivartta hellästi. "Sä olet yhtä kaunis kuin silloinkin.." Ben kuiskasi hivellessään Selinan kättä. Selinan ilme tiukentui ja hän sysäsi toisella kädellään Benin käden pois. "Älä", hän sanoi uhkaavasti. Ben naurahti. "En sitten", hän sanoi tummalla äänellään ja sai Selinan värähtämään. "Mä kerron sitten juttuja", hän jatkoi rennosti ja otti uudestaan kiinni Selinan ranteesta, tällä kertaa tiukemmin. "Muistatko, kuinka mä vannoin tappavani sut?", Ben kysäisi Selinalta ja sipaisi naisen vasenta reittä jatkaen: "En mä enää tahdo tappaa sua, vaikka sä niin julmasti sanoitkin, ettet välitä musta ja toivoisit, että mä häipyisin sun elämästä." Selina tuhahti ylimielisesti ja yritti sanoa jotain. Ben kuitenkin laittoi toisen kätensä Selinan suulle. "Hiljaa kun mä puhun", hän sanoi ja jatkoi sitten taas: "Ei, kuolema ei ole hyväksi. Sitä paitsi, ei susta olisi mulle mitään iloa kuolleena. Ei, päin vastoin: mä surisin joka päivä, koko ajan. Ei se olisi hyvä." Selina pyöritteli kyllästyneenä silmiään. Oikeasti häntä pelotti, mitä mies tekisi hänelle. "Lisäksi mä olen huomannut, että mä yhä rakastan sua", Ben sanoi siirappisella äänellä ja näytti leijuvan jossain korkealla. "Miks sä sitten olet Katien kanssa?" Selinan suusta karkasi. Ben hymyili autuaasti. "Koska sä katosit jonnekin. Mä tahdoin sut, mutta se oli mahdotonta, joten mä halusin Katien. Te olette melkein samanlaiset.. Mulla oli ongelmia saada Katie, koska se oli naimisissa. Siksi mä odotin pari vuotta sun lähdön jälkeen ja aloin kiristää Katien aviomiestä. Nerokasta, eikö?" Ben kysyi Selinalta, joka ei saanut järkytykseltään enää sanaa suusta. Ben näytti nauttivan Selinan reaktiosta ja jatkoi iloisesti kertomustaan: "Katien mies oli oikea pelkuri. Heti kun vähän uhkaili, se lähti Katien luota. Pari kuukautta niiden eron jälkeen mä ilmestyin paikalle ja hurmasin Katien ihanana liikemiehenä Ned Vebnerinä." Ben oli selvästikin tyytyväinen itseensä ja hymyili säteilevästi. "Ja mä tiesin, että sä vielä joskus tulisit siskos luo. Ja niin sä tulitkin. Mun odotukseni on palkittu", Ben lopetti.

Kuva ei kyllä vastaa tekstiä, mutta arvatkaa kuinka hankalaa on ottaa tekstin mukaisia kuvia. :P

Selina oli kauhuissaan. Miten joku voi olla noin kieroutunut? hän mietti järkyttyneenä. Ben jatkoi vielä puhumistaan. "Mä olen niin odottanut tätä hetkeä.. Mä olen miettinyt sua joka ilta ja kuvitellut sut mun viereeni.. " Ben sanoi haaveillen ja käänsi sitten katseensa Selinaan, "... ja himoinnut sua..." Selinaa värisytti kuulla viimeiset sanat. Hän yritti vetäistä kätensä irti Benin puristuksesta, mutta ei onnistunut. Ben oli vahva, ja hän käänsi Selinaa sohvalla niin, että sai kiinni naisen toisestakin kädestä. "Älä vastustele", hän sanoi pehmeästi ja alkoi painautua Selinan päälle, "mä en tahdo satuttaa sua." Selina oli jo miehen alla ja yritti rimpuilla irti. Ben taivutti Selinan kädet yhteen ja otti toisella kämmenellään kiinni molemmista ranteista. Toinen käsi jäi vapaaksi ja sillä kädellä hän silitteli Selinan kylkeä. Selina huusi, mutta Ben vain nauroi. "Huuda vaan! Onneksi mä olen hankkinut tähän taloon hyvät äänieristeet!" Ben sanoi ja yritti vapaalla kädellään riisua Selinaa. Selina rimpuili, yritti potkia ja lyödä, mutta Ben oli vahva ja sai helposti hallittua Selinaa. "Älääää", nyt jo alusvaatteillaan ollut Selina kiljui Benin avatessa omia housujaan, "sulle tulee kauhean huono omatuntoooo!" Ben pudisti päätään heittäessään housunsa pois. "Mikä omatunto?" hän sanoi ja vapaalla kädellään veti paitaansa pois. Selinan silmistä alkoi valua kyyneleitä ja hän mietti kuumeisesti, mitä sanoisi miehelle saadakseen hänen toimintansa loppumaan. Yhtäkkiä hän keksi. "Ben, Katie on raskaana sulle!" hän kiljaisi. Ben seisahtui ja katsoi läpitunkevasti Selinaa. "Mitä?" hän kysyi ja Selina itki. Kyyneleet levisivät naisen poskille. "Katie odottaa sun lasta", Selina sanoi heikosti nyyhkyttäen. "Se odottaa sssun lassta, se odottaa oikeaa käärmeenpoikassta..." Selinan nyyhkintä muuttui äkkiä vihaiseksi sihinäksi. Ben puristi Selinan kädet tiukemmin yhteen saaden naisen voihkaisemaan kivusta. "Niinkö?" mies sanoi surun ja vihansekaisella äänellä. "Se on Katien ongelma." Ben katsoi jäätävästi Selinaa ja painautui täysin naista vasten. "Se ei liikuta mua mitenkään", hän jatkoi, kiepsahti ympäri niin, että Selina oli nyt hänen päällään ja yritti avata naisen rintaliivejä.